Ilmiöfestareilla julkaistiin odotettu kiinteistö- ja rakentamisalan murroksen tilannekuva julkaisuna, joka sai arvostavan ja innostuneen vastaanoton. Tapahtuma rakentui julkaisun sisältöjen ympärille tarjoten syväluotaavia keskusteluja kiinteistö- ja rakentamisalan kehityksen suunnista.
Kiinteistö- ja rakentamisalan murros muuttaa alaa
Tapahtuman avasivat julkaisun toimittaneet Rakennustietosäätiön Sini Saarimaa ja Marianna Kotilainen. Puheenvuorossaan he kertoivat laajemmin Ilmiöverkosto-toimintamallista sekä tutkimuksen ja käytännön yhdistävästä työskentelystä julkaisun parissa. Kiinteistö- ja rakentamisala käy läpi poikkeuksellisen laajaa murrosta. Ilmiöverkosto-toimintamallin avulla tähän muutokseen on tartuttu tuottamalla ajankohtaista alan tilannekuvaa, jolla tuetaan alan toimijoita muutoksen ymmärtämisessä ja siihen reagoimisessa.
Rakennustietosäätiön tilaisuudessa julkaisema Ilmiöverkosto: Kiinteistö- ja rakentamisalan kehityksen suunnat 2025 -julkaisu perustuu monivaiheiseen prosessiin, johon osallistui satoja alan toimijoita. Julkaisun taustalla on kansainväliseen tutkimustietoon pohjautuva kirjallisuuskatsaus, kolmiosainen Delfoi-tutkimus, asiantuntijahaastatteluita sekä tiivis kirjoittajayhteistyö. Lopullinen kokonaisuus viimeisteltiin alan palautteen perusteella. Tuloksena on yhteinen, tutkittuun tietoon pohjautuva tilannekuva, joka on avoimesti kaikkien alan toimijoiden käytettävissä.
Kestävyyttä yli ajan ja poikkeustilanteiden
Ilmiöfestareiden ensimmäisessä sessiossa, joka käsitteli tulevaisuuden elinkaarilaadukkaan rakennetun ympäristön huoltovarmuutta ja resilienssiä, tarkasteltiin, miten rakennettu ympäristö voi säilyttää arvonsa ja toimintakykynsä poikkeus- ja kriisitilanteissa sekä laajemminkin muuttuvassa toimintaympäristössä. Tutkimuspuheenvuoron piti Aalto-yliopiston kiinteistötalouden apulaisprofessori Saija Toivonen, joka korosti, että kiinteistöjen rooli kriisinhallinnan välineenä on merkittävä. Paneelikeskustelussa Toivonen sai rinnalleen Juho-Kusti Kajanderin (Boost Brothers) ja Ari Järvisen (Rakennusteollisuus RT & Rakennuspooli). Esityksessä ja keskustelussa nostettiin esiin, että monet ratkaisut – kuten esimerkiksi monimuotoiset viherympäristöt – eivät ainoastaan tue varautumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja omavaraisuutta, vaan luovat arvoa jo tässä hetkessä. Ne edistävät myös ihmisten arjen hyvinvointia – tuoden konkreettisia hyötyjä sekä tulevaisuuteen että nykypäivään.
Samanaikaisesti kahvilan puolella pidettiin sessio, joka käsitteli pitkäaikaisesti käytössä olevaa ja kiertotaloutta toteuttavaa rakennettua ympäristöä. Tutkimuspuheenvuoron piti Rakennustietosäätiön tutkimusjohtaja Sini Saarimaa. Hänen kanssaan paneelissa keskustelivat Mikko Koskivuori (Afry) ja Harri Hakaste (Ympäristöministeriö). Kiertotaloudessakin keskeistä on olemassa olevan käytön ensisijaisuusperiaate: tulisi ensisijaisesti hyödyntää jo olemassa olevaa rakennettua ympäristöä, sekä siinä käytettyjä osia sekä materiaaleja. Tämä edellyttää myös kykyä varautua esimerkiksi ilmaston ja tilankäytön muutoksiin ennakoivasti – ei vain suunnitteluvaiheessa, vaan läpi koko rakennuksen elinkaaren ja ylläpidon aikana. Toisaalta varautuminen ei välttämättä tarkoita kasvavia kustannuksia: esimerkiksi standardikokoisten osien ja vakioinnin merkitys korostuu, kun pyritään varmistamaan rakennuksen ja sen osien pitkä käyttöikä.
Alueista materiaaleihin ja rakenteisiin
Tapahtuman toisen rinnakkaissession aiheena oli aluerakenteeltaan älykäs rakennettu ympäristö. Tässä sessiossa Oulun yliopiston kaupunkisuunnittelun dosentti Emilia Rönkkö esitteli tutkimustaan kokonaisvaltaisesti kestävästä ja hyvinvointia tukevasta kaupunkisuunnittelusta. Rönkön mukaan COVID-19-pandemia toi kestävän kaupungin käsitteeseen uuden, entistä laaja-alaisemman näkökulman. Kaupunkisuunnittelussa tulisi entistä vahvemmin huomioida ilmansaasteiden, melun ja lämpösaarekeilmiön vähentäminen, viherympäristöjen lisääminen ja asukkaiden arjen fyysinen aktiivisuus. On olennaista tavoitella jonkin tasoista alueellista omavaraisuutta, ehkäistä ja purkaa segregaatiota ja eriytymistä sekä vähentää riippuvuutta yksityisautoilusta. Paneelissa Rönkön kanssa keskustelivat Juha Kostiainen (YIT) ja Katri Einola (Ramboll). Kävi selväksi, että kestävyyden eri osa-alueet kietoutuvat toisiinsa tiiviiksi, verkostomaiseksi kokonaisuudeksi – ja että yrityksillä on vahva tahtotila tarttua näihin haasteisiin systeemisesti.
Samalla kahvilassa käsiteltiin materiaali- ja rakenneratkaisuiltaan resurssiviisasta rakennettua ympäristöä. Sessiossa kuultiin vaikuttava tutkimuspuheenvuoro apulaisprofessori Kristo Melalta Tampereen yliopistosta. Hän nosti esiin materiaali- ja rakenneratkaisuihin liittyvän keskeisen näkökulman: optimoinnin. Mela korosti, että kun suunnittelutehtävä muotoillaan optimointiongelmaksi, voidaan tehdä paitsi parempia ja tehokkaampia ratkaisuja, myös läpinäkyväksi koko prosessin tavoitteet ja reunaehdot. Tämä lähestymistapa vähentää arvailua, tuo päätöksentekoon systemaattisuutta ja mahdollistaa tapauskohtaisesti eriytyvät, tarkoituksenmukaiset ratkaisut. Puheenvuoroa seuranneessa paneelikeskustelussa Melan kanssa asiantuntemustaan jakoivat Antti Ruuska (FIGBC) sekä Mikael Westermarck (Tampereen yliopisto). Esitys ja keskustelu avasivat konkreettisia näkymiä siihen, miten rakenteiden ja materiaalien optimoidut ja innovatiiviset ratkaisut voivat toimia kestävyyden ajureina.
Katse ihmiseen ja teknologiaan
Tapahtuman viimeisen rinnakkaissession Rakennustietosalin kokonaisuus käsitteli sitä, miten rakennettu ympäristö voi vastata laajaan energiamurrokseen. Sessiossa käsiteltiin energiajärjestelmän nopeasti muuttuvaa kenttää ja sen vaikutuksia kiinteistöihin ja rakennushankkeisiin. Sessiossa kuultiin Risto Kososen, Aalto-yliopiston LVI-tekniikan professorin, tutkimuspuheenvuoro, jossa hän avasi ajankohtaisia näkökulmia muun muassa mukautuviin ja älykkäisiin järjestelmiin sekä uusiutuvan energian keräämiseen ja käyttöön liittyen. Paneelikeskustelussa Kososen kanssa näkökulmia syvensivät Mikko Keto (Schneider Electric) sekä Taru Lehtinen (Rakennustieto). Esityksestä ja keskustelussa nousivat vahvasti esiin, että uusiutuvan energian käyttö on yleistynyt merkittävästi, ja kiinnostus uusien ratkaisujen hyödyntämiseen energiamurrokseen vastaamisessa on selvästi kasvussa. Samalla kuitenkin tunnistettiin, että potentiaalin täysimittainen hyödyntäminen edellyttää monin osin parannuksia. Esimerkiksi rakennusautomaation ja sen tuottaman datan hyödyntäminen on edelleen rajallista, ja lisäksi toiminnanvarmistus on monin paikoin puutteellista.
Samanaikaisesti kahvilan puolella pureuduttiin siihen, miten rakennetun ympäristön suunnittelu ja toteutus voivat vaikuttaa yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointiin – ja miten vastuu tästä ulottuu myös kiinteistö- ja rakentamisalan toimijoille. Tutkimuspuheenvuoron piti Katja Maununaho Tampereen yliopistosta. Hän toimii yhtenä ASUTUT-tutkimusryhmän puheenjohtajista ja toi esiin tutkimustietoa käyttäjien osallisuuden ja käyttäjätiedon paremmin hyödyntämisen edellytyksistä. Paneelikeskustelussa Maununahon kanssa näkemyksiään jakoivat Aija Staffans (Aalto-yliopisto) ja Lotta Toivonen (SRV). Keskustelussa käsiteltiin muun muassa käyttäjien osallistamista käytännössä ja sitä, miten hyvinvointi voidaan nähdä paitsi suunnittelun tavoitteena myös liiketoiminnallisena mahdollisuutena. Esitys ja sitä seurannut keskustelu toivat esiin vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Esimerkkinä jälkiarvioinnin vähäisyyden korjaaminen voisi avata tien käyttäjälähtöisempään ja paremmin toimivaan ympäristöön, jossa opitaan aiemmista toteutuksista ja kehitetään parempia ratkaisuja.
Kiitos kaikille – tallenne katsottavissa!
Ilmiöfestarit 2025 tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden perehtyä kiinteistö- ja rakentamisalan muutosilmiöihin ja niiden synnyttämiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Rakennustietosalissa pidetyt esitykset ovat katseltavissa & kuunneltavissa tallenteena.
Loppupuheenvuorossa Rakennustietosäätiön yliasiamies Markku Hedman korosti, että vaikka ala on monien muutosten keskellä, muutoksen käsittely ja keskustelu tapahtumassa on ollut toiveikasta:
”Tänään on kuultu ja huomattu, että käsissämme on valtava joukko monisyisiä, keskinäisriippuvaisia ja vaikeasti ratkaistavia haasteita – ongelmia, joista iso osa tulee vieläpä KIRA-alan tai koko Suomen yhteiskunnan ulkopuolelta. Niiden juurisyihin pääseminen on meille haastavaa. Silti, oman tulkintani mukaan, tämän päivän keskustelu on ollut toiveikasta. Olemme saaneet ymmärrystä näihin aiheisiin – ei pelkästään Ilmiöverkoston kautta, vaan myös tutkimuksen ja alan asiantuntijoiden kautta laajemmin. Olemme alkaneet hahmottaa näitä keskinäisiä riippuvuuksia, ja näemme, että asiat ovat ratkaistavissa kestävällä, rakentavalla tavalla.”
Markku Hedman lisäsi myös, että haasteiden ratkaisu ei ole vain välttämättömyys – se on mahdollisuus uudistaa koko toimialaa. Ajankohtaisiin haasteisiin ja muutoksiin tarttumalla voidaan kehittää uusia liiketoimintamalleja, jotka vastaavat ajan haasteisiin ja luovat arvoa sekä alan toimijoille itselleen että yksilölle ja yhteiskunnalle laajemminkin.