Rakentamisen ympäristövaikutukset syntyvät kolmesta päävirrasta:
- rakennusmateriaalien tuotannosta ja erityisesti niiden suuresta volyymista
- rakentamisen ja purkamisen prosesseista, joissa syntyy päästöjä ja hukkaa
- rakennetun ympäristön pitkäaikaisista vaikutuksista siitä, millaisia resursseja rakennusten käyttö ja ylläpito vuosikymmenten aikana sitoo.
Näihin vaikutuksiin voidaan vaikuttaa monin tavoin:
- vähentämällä neitseellisten materiaalien tarvetta esimerkiksi materiaalien ja rakennusten tuotannossa
- pidentämällä rakennusten ja rakennustuotteiden käyttöikää esimerkiksi suunnittelemalla purkaminen ja uudelleenkäyttö, eli vapautuvien materiaalien hyödyntäminen alusta asti mahdolliseksi, sekä
- muuttamalla koko rakentamisen toteutusketjua sellaiseksi, että kiertoon sopivat ratkaisut ovat arkipäivää.
Muutos koskettaa kaikkia rakentamisen arvoketjuja:
- tilaajia, jotka määrittävät hankkeiden tavoitteet
- suunnittelijoita, jotka suunnittelevat ratkaisut
- valmistajia ja urakoitsijoita, joiden toimintatavat ratkaisevat materiaalivirrat
- sekä viranomaisia, joiden sääntely joko mahdollistaa, tukee tai jopa estää uudistumisen.
Ja lopulta tämä muutos koskee meitä kaikkia, koska rakennettu ympäristö määrittää ne arjen puitteet, joiden varaan kestävä elämä monin osin Suomessa rakentuu.
BLINK-hanke tarttuu tähän haasteeseen tuomalla eri toimijat saman pöydän ääreen konkreettisten esimerkkien äärelle. Käytämme betonin kaltaisia isoja volyymimateriaaleja linssinä, jonka kautta voimme tarkastella ja tunnistaa koko rakentamisen arvoketjun rakenteet, kannustimet ja pullonkaulat. Tavoitteena ei ole tutkia betonia sinänsä, vaan ymmärtää, miten muutos tehdään mahdolliseksi koko sektorissa.
Väitän, että jos jatkamme rakentamista nykyiseen tapaan, emme vaaranna vain ympäristöä, vaan myös oman yhteiskuntamme kestävyyden.
Väitän myös, että muutos on mahdollinen sitä kautta, että yhdessä ymmärrämme yhä paremmin rakentamisen arvoketjun merkityksen ylikulutuksen purkamisessa ja kiertotalouteen siirtymisessä. Se vaatii myös yhteistä tahtotilaa ja esimerkiksi kiertotalouden mallin mukaista toimintaa ja sen muuttamista kannattavaksi myös yrityksille.
Lopuksi haluan sanoa, että muutos on ennen kaikkea mahdollisuus rakentaa resurssiviisaammin ja samalla luoda jopa täysin uudenlaista osaamista, toimintaa ja kilpailukykyä suomalaiselle rakennussektorille.
