Kiinteistö- ja rakentamisala käy läpi poikkeuksellista murrosta, jossa esimerkiksi taloudellinen epävarmuus, kiristyvä sääntely, energiamurros, vastuullisuusvaatimukset ja ilmastonmuutokseen varautuminen muokkaavat alan toimintaa samanaikaisesti. Muutos on luonteeltaan verkostomaista: taloudellinen epävarmuus leikkaa investointihalukkuutta samaan aikaan, kun sääntely ja rahoittajat vaativat yhä tarkempaa vastuullisuutta ja vertailukelpoista dataa kestävyystoimista. Energiamurrokseen haetaan vastauksia kehittyvästä teknologiasta, joka saattaa olla monimutkaista tai vaikeasti hallittavaa erityisesti poikkeus- ja kriisitilanteissa.
Vastaavasti vähähiilisyystavoitteista kumpuava kehitys voi paradoksaalisesti heikentää ratkaisujen käyttöikää, kuten on havaittu esimerkiksi vähähiilisten maalien yhteydessä (Pakkala, 2025). Vaikka rakennusten ja niiden osien pitkäikäisyys nähdään keskeisenä myös hiilipäästöjen hillinnän näkökulmasta.
Ilmiöverkoston Tulevaisuustyöpajat syntyivät tarpeesta tuottaa yritysten arkeen helposti omaksuttavaa tietoa kiinteistö- ja rakentamisalan murroksesta. Tulevaisuustyöpajoissa yhdistyvät 160 alan asiantuntijan havainnot, kymmenien tutkijoiden kokoama tietokooste (Saarimaa & Kotilainen, 2025) sekä yritysten käytännön kokemukset. Tulevaisuustyöpajat ovat tarjonneet rakenteen yritys- ja osallistujakohtaiselle reflektiolle: mitä ympärillä tapahtuu, mitä se tarkoittaa ja mihin muutokseen haluamme tarttua ja vastata?
Tutkimusta Tulevaisuustyöpajoissa
Tähän mennessä Tulevaisuustyöpajoja on järjestetty kuusi. Kumppaneina on ollut arvostettava joukko kiinteistö- ja rakentamisalan järjestöjä, ohjelmia sekä kehittäjiä. Kumppanitahoina ovat toimineet muun muassa Rakennusteollisuus RT, KIRA-Kasvuohjelma, Arkkitehtitoimistojen liitto ATL, Taiteen edistämiskeskus Taike, Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli, Teknologian tutkimuskeskus VTT, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA sekä Rakennusmestarit ja -insinöörit AMK RKL. Lisäksi Business Finlandin asiantuntijat ovat tarjonneet Tulevaisuustyöpajoissa kiinteistö- ja rakentamisalan yrityksille sparrausta siitä, miten yritykset voivat hyödyntää kehitys-, innovaatio- ja investointitukia – kotimaisista yritysrahoituksista aina eurooppalaisiin kehitysohjelmiin.
Tulevaisuustyöpajat ovat tavoittaneet tähän mennessä jo lähes sata osallistujaa, joista noin 60 %, edustaa pk-yrityksiä. Helsingissä ja Tampereella järjestetyt avoimet Tulevaisuustyöpajat ovat koonneet osallistujia ympäri Suomen. Työpajoista saadun palautteen perusteella näille on ollut tarve. Osallistujat ovat kommentoineet erityisesti työskentelyn tehokkuutta ja laatua: ”Erittäin hyvin valmisteltu, mielenkiintoiset alustukset ja kuitenkin mukavan ripeä tahti, mikä pakotti etenemään. Tällainen fasilitointi ja sparraus on todella arvokasta, kun tähän ei – – alalla välttämättä ole firmoilla itsellään osaamista.”
Tulevaisuustyöpajoista tallennettiin niiden osallistujien näkemyksiä, jotka olivat halukkaita luovuttamaan aineistonsa tutkimuskäyttöön. Osallistuminen tutkimukseen oli kuitenkin täysin vapaaehtoista. Tutkimukseen suostuneet henkilöt ovat tuoneet esiin konkreettisia näkemyksiä siitä, miten alan murros näkyy yritysten arjessa ja mitkä teemat koetaan kehittämisen kannalta tärkeimmiksi. Työpajoja jatketaan keväällä 2026. Laajempi analyysi tehdään koko aineiston valmistuttua. Seuraavassa esitetään kuitenkin muutamia alustavia havaintoja tähän mennessä kertyneestä aineistosta.
Kestävyydestä kilpailuetua?
Hiilipäästöjen hallinta nousi työpajoissa keskeiseksi kysymykseksi — eikä syyttä. Uusi rakentamislaki on tehnyt rakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen tarkastelusta pakollisen osan jokaista rakennushanketta. Kommentit eivät kuitenkaan kohdistuneet ensisijaisesti laajamittaisemmin toteutettavaan laskentaan. Aineistossa korostui tarve ja pyrkimys johtaa rakennushanke- tai kiinteistökehityskokonaisuuksia hiilipäästöjen hallinnankin näkökulmasta aiempaa tietoisemmin. Pelkkä hiililaskenta ei esimerkiksi riitä, jos samalla jätetään huomioimatta laajemmat, systeemiset vaikutukset: miten tiloja käytetään, millaista liikkumista ne synnyttävät ja millaisia päästöjä kertyy koko elinkaaren aikana.
Materiaalivalinnoissa vähähiiliset ratkaisut tunnistettiin tärkeiksi, mutta työpaja-aineiston perusteella niitä pidetään paikoin yhä taloudellisesti vaikeina toteuttaa. Tämä paljastaa olennaisen ristiriidan: muutos ei pysähdy ratkaisujen puutteeseen, vaan siihen, kuinka ne voidaan ottaa käyttöön.
Kiertotalouden osalta aineistossa toistui rakennusten ja sen osien pitkän elinkaaren tavoittelu ja esimerkiksi joustavuuden sekä korjaamisen kysymykset. Kiertotalouden käytännön haasteet tunnistettiin kuitenkin rehellisesti: työpaja-aineiston mukaan esimerkiksi kiertotalouteen liittyvien kokeiluiden riskit kasaantuvat monesti vielä yksittäisille toimijoille.
Vaikka ratkaisuja, tietoa ja toimintamalleja on paljon olemassa, yritykset ovat nyt käännekohdassa. Keskiöön nousee kysymys siitä, miten globaaleihin ajureihin vastataan ja elinympäristön kestävyyttä edistetään rakentaen liiketoiminnallisesti kannattavaa, skaalautuvaa ja kilpailuetua tuottavaa toimintaa.
Myös kestävyysraportointi ja siihen liittyvä vastuullisuuden kentän muutos sekä kiristyvä sääntely nousivat työpajoissa selvästi aiheiksi, joihin koetaan tarvetta tarttua. Vastuullisuuden osalta vastauksissa korostuu ennen kaikkea tarve tunnistaa ja määritellä oman organisaation olennaisimmat vastuullisuuskulmat: mihin yrityksen toiminta vaikuttaa ja mitkä riskit ja mahdollisuudet ovat merkittävimpiä.
Vastauksista korostuu lisäksi tarve määritellä kestävyystavoitteita laajemmalla tasolla, ja tämän nähdään olevan keskeinen edellytys konkreettisten organisaatiokohtaisten vastuullisuustoimien jäsentämiselle: ”Vihreän tulevaisuuden visio/utopia mahdollistaa backtrackauksen, mitä oikeasti voidaan tehdä, jotta ekologinen kestävyys mahdollistuu”.
Tähän kytkeytyen päämäärien ja tavoitteiden asettaminen näyttäytyy osassa vastauksia myös keskeisenä uutena osaamisalueena ja jopa kilpailuetuna. Tavoiteasetantaosaaminen nousee esiin kehittämisaiheena, jossa korostuu erityisesti kyky tukea tilaajaa vastuullisuuteen liittyvien tavoitteiden määrittelyssä.
Kokonaisuuden johtaminen ja monihyötyisyys korostuvat
Työpajoissa tähän mennessä kertynyt aineisto viittaa siihen, että alan murros siirtää huomion pois yksittäisten ratkaisujen optimoinnista kohti kokonaisuuksien ymmärtämistä ja johtamista. Yhä tärkeämpää on hahmottaa, miten eri päätökset vaikuttavat toisiinsa pidemmällä aikajänteellä ja laajemmassa toimijaverkostossa — ja millaisia seurauksia näillä kytköksillä on.
Samalla monihyötyisyydestä muodostuu todennäköisesti yhä keskeisempi kriteeri ratkaisujen toteuttamiskelpoisuudelle: jos yksittäinen kehitystoimi ei ole realistisesti toteutettavissa nykyisissä budjettiraameissa, sen toteuttamisen edellytykset voivat parantua, kun samalla investoinnilla mahdollistetaan useita hyötyjä. Taloudelliset reunaehdot, ympäristövaikutukset, käyttäjien tarpeet ja yhteiskunnalliset tavoitteet näkyvät kaikki työpajojen kommenteissa, ja ne on sovitettava yhteen, eikä mikään näistä voi yksin ohjata päätöksentekoa. Tämä lisää rakennetun ympäristön suunnittelun, toteutuksen ja ylläpidon vaativuutta.
Uusi normaali ei siis synny yksittäisistä ratkaisuista, vaan siitä, kuinka hyvin toimijat oppivat tunnistamaan päätöstensä keskinäiset riippuvuudet — ja tekemään toimia, jotka tuottavat useita hyötyjä samanaikaisesti. Työpajat tekevät näkyväksi myös toimialan tämän suuntaisen muutoshalukkuuden.
Keväällä työpajat jatkuvat yhteistyössä alan järjestöjen kanssa. Tarjolla on uusia, maksuttomia työpajoja, jotta mahdollisimman moni yritys pääsee pysähtymään muuttuvan toimintaympäristön olennaisten kysymysten äärelle. Työpajat toimivat herättelijänä ja napakkana sparraushetkenä esimerkiksi yrityksen strategiatyön tai muun kehittämisen tueksi. Kokonaisuus sopii myös osaksi tiimipäivää tai yhteistä kehittämishetkeä.
Seuraava avoin työpaja järjestetään verkkomuotoisena jo 5.2.2026, joten osallistuminen onnistuu vaivattomasti paikasta riippumatta. Ilmoittautumaan pääset täältä. Tervetuloa mukaan inspiroitumaan, oivaltamaan ja haastamaan omaa ajattelua!
Blogin kirjoittivat Rakennustietosäätiön tutkimusjohtaja Sini Saarimaa ja projektitutkija Marianna Kotilainen. Sini ja Marianna vastaavat Ilmiöverkosto-toimintamallin kehittämisestä, sen tutkimuksesta ja julkaisuista sekä Tulevaisuustyöpajoista.
