Rakennusten elinkaariominaisuuksien – säilyvyyden, joustavuuden ja uudelleenkäytettävyyden – huomioimista on alettu velvoittaa rakennushankkeeseen ryhtyviltä uuden rakentamislain myötä (751/2023 39 §). Elinkaariominaisuuksiin liittyy laaja kirjo näkökulmia teknisestä kestävyydestä ja vikasietoisuudesta, huollettavuudesta ja korjattavuudesta aina monikäyttöisyyden, muunneltavuuden, purettavuuden ja uudelleenkäytettävyyden suunnitteluperiaatteisiin.
Elinkaariominaisuuksia sekä niiden arviointia ja toteuttamista on tutkittu Suomessa laajasti viime vuosina, muun muassa Rakennustietosäätiö RTS:n vuonna 2025 päättyneessä EKAT-hankkeessa, jossa teemaa tarkasteltiin kuvitteellisen uudisasuinkerrostalon suunnittelu- ja arviointiprosessin kautta (Saarimaa & Tähtinen, 2025). Uudisrakentamisessa elinkaariominaisuuksia voidaan edistää esimerkiksi joustavuuteen tai purettavuuteen tähtäävällä suunnitelulla (Design for Adaptability, DfA, ja Design for Disassembly, DfD). Korjausrakentamisessa nämä näkökulmat kattavat kuitenkin vain osan kokonaisuudesta.
Olemassa olevissa rakennuksissa merkittävä osa elinkaariominaisuuksista on jo määritelty alkuperäisen rakennuksen suunnittelun yhteydessä. Uuden rakennuksen ratkaisut, kuten runkojärjestelmä, tilajako, talotekniikan ratkaisut sekä materiaalivalinnat, muodostavat perustan, jota myöhemmät muutokset ja korjaukset edelleen muokkaavat. Näin rakennukselle syntyy ajan myötä kehittyvä sisäänrakennettu elinkaariominaisuuksien potentiaali, joka sekä mahdollistaa että rajoittaa tulevia suunnitteluratkaisuja.
Korjaushankkeissa suunnittelu ei ala tyhjästä
Uudisrakennusvaiheen suunnittelusta peritty potentiaali luo kehykset, joiden sisällä myöhemmin kaikki uusi suunnittelu tapahtuu.
Toisin kuin uudisrakentamisessa, korjaushankkeissa suunnittelu ei lähde niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Rakennuksessa on olemassa tietty taso säilyvyyttä, joustavuutta ja uudelleenkäytettävyyttä riippumatta siitä, onko niitä aikanaan suunniteltu tietoisesti näiden käsitteiden kautta. Esimerkiksi:
- rakenteiden ja materiaalien laatu määrittää säilyvyyden lähtötason
- tilaratkaisut ja runkorakenne vaikuttavat muunneltavuuden ja monikäyttöisyyden mahdollisuuksiin
- rakenteiden ja järjestelmien liitostavat ja materiaaliratkaisut vaikuttavat siihen, voidaanko osia irrottaa ehjänä ja käyttää uudelleen.
Tämä uudisrakennusvaiheen suunnittelusta peritty potentiaali luo kehykset, joiden sisällä kaikki uusi suunnittelu tapahtuu. DfD:n ja DfA:n periaatteita koskeva standardi ISO 20887:2020 korostaakin olemassa olevan rakennuksen DfD/A-näkökulmien huomioimista, hyödyntämistä, säilyttämistä ja parantamista (ISO 20887:2020, 22–23). Täten korjausrakentamisessa samanaikaisesti:
- Hyödynnetään olemassa olevaa, sisäänrakennettua potentiaalia ja
- Lisätään olemassa olevien mahdollisuuksien ja rajoitteiden puitteissa uusia ratkaisuja, jotka huomioi, hyödyntää, säilyttää ja parantaa olevaa potentiaalia. (Kuva 1.)
Kun kohteen elinkaariominaisuuksia arvioidaan, on menneen ja tulevan erottaminen toisistaan osin keinotekoista. Esimerkiksi olemassa oleva tilajako voi joko tukea tai estää uusien DfA-ratkaisujen toteuttamista korjaushankkeessa. Tästä syystä DfD/A-periaatteiden lisäksi on tärkeää tuntea rakennuksen historia, rakenne ja tehdyt muutokset. Elinkaariominaisuuksien toteuttamisessa ja arvioinnissa ei ole kyse puhtaasti siitä, mitä halutaan saavuttaa, vaan myös siitä, mitä rakennus jo mahdollistaa.
Koska korjaushankkeissa tapahtuu väistämättä purkamista ja rakennusosien irroittamista, on elinkaariominaisuuksien arvioinnissa syytä pyrkiä yhdistämään DfD/A-näkökulmat osaksi olemassa olevien rakennusosien uudelleenkäytön arviointia ja suunnittelua. Näitä näkökulmia on tarkasteltu esimerkiksi Rakennustietosäätiö RTS:n UURAKET-hankkeessa ja tämän pohjalta laaditussa RT-ohjekortissa (Tähtinen ym 2025; Lindegren ym 2026). Kun korjaushankkeen suunnitteluperiaatteet kytketään systemaattisesti osaksi rakennusosien uudelleenkäytön arviointia ja suunnittelua, voidaan korjausrakentamisessa siirtyä kohti kokonaisvaltaisempaa elinkaariälykästä suunnittelua.
Lähteet
- ISO 20887:2020. Sustainability in buildings and civil engineering works – Design for disassembly and adaptability – Principles, requirements and guidance. International standardization organization (ISO)
- Lindegren, L., Tähtinen, K., Toorikka, A., Leskelä, J., Aronen, H., Lehtonen, K. & Pihlajamäki, T. 2026. Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö. Kelpoisuuden ja soveltuvuuden arviointi sekä uudelleenkäytön suunnittelu. RT 103995 -ohjekortti. Rakennustieto Oy.
- Rakentamislaki 751/2023. Finlex. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2023/751
- Saarimaa, S. & Tähtinen, K. (toim.). 2025. Elinkaariominaisuuksien arviointi ja toteuttaminen talonrakennushankkeessa. RTS sr julkaisut 5/2025.
- Tähtinen, K. (toim.). 2025. Opas uudelleenkäytettävien rakennustuotteiden kelpoisuuden ja soveltuvuuden selvittämiseen sekä suunnitteluun. Rakennustietosäätiö RTS sr julkaisut 2/2025. ISBN 978-952-267-503-3.