Rakennusten vajaakäyttö koskettaa Suomessa erityisesti toimistoja, asuntoja, liiketiloja ja julkisia palvelurakennuksia. Taustalla ovat muun muassa työn murros, väestön keskittyminen eri alueille, palveluverkon muutokset sekä rakennusten vanheneminen ja sijaintiin liittyvät haasteet. Rakennusten vajaakäyttö merkitsee materiaalien, energian ja taloudellisten resurssien hukkaa, kun taas olemassa olevan rakennuskannan parempi hyödyntäminen voi vähentää uuden rakentamisen tarvetta, pidentää rakennusten elinkaarta ja edistää kiertotaloutta.
Tietosynteesin tutkimuskirjallisuutta kokoava osuus tarkastelee rakennuskannan vajaakäytön taustatekijöitä, vaikutuksia ja nykytilaa Suomessa. Julkaisussa kuvataan, miten vajaakäyttö ilmenee eri rakennustyypeissä ja millaisia ratkaisuja tutkimuskirjallisuudessa on tunnistettu olemassa olevan rakennuskannan parempaan hyödyntämiseen. Näitä ovat esimerkiksi käyttötarkoituksen muutokset, väliaikaiskäyttö ja uudet yhteistyömallit.
Julkaisun toisessa osassa tarkastellaan kiinteistö- ja rakentamisalan asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, mitä näiden ratkaisujen yleistyminen edellyttää käytännössä. Asiantuntijakyselyn pohjalta tunnistettiin 14 kehitystarvetta, jotka kohdistuvat muun muassa sääntelyyn, taloudellisiin ohjauskeinoihin, toimintamalleihin, tietopohjaan sekä olemassa olevan rakennuskannan arvostukseen.
Tietosynteesin keskeinen johtopäätös on, että olemassa olevien rakennusten käyttöä, korjaamista ja käyttötarkoituksen muutoksia tulisi edistää nykyistä määrätietoisemmin. Tämä edellyttää muutoksia sääntelyyn, taloudellisiin kannustimiin, toimintamalleihin, osaamiseen ja tiedon saatavuuteen sekä laajempaa kulttuurista muutosta, jossa olemassa oleva rakennuskanta nähdään ensisijaisena resurssina uuden rakentamisen rinnalla.
