Tietosynteesi kokoaa tutkimustietoa kaupunkien tiivistymisen ja kaupunkiluonnon yhteensovittamisesta sekä kiinteistö- ja rakentamisalan asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, mitä tämä tarkoittaa alalle. Syksyllä 2026 toteutetun kyselyn 188 avovastauksesta tunnistettiin yhdeksän toimialaa ja kaupunkikehittämistä koskevaa kehitystarvetta.
Tiivistyvä kaupunki tarvitsee luontoa
Kaupunkirakenteen tiivistämisellä pyritään vastaamaan asuntokysyntään ja ehkäisemään yhdyskuntarakenteen hajautumista. Tiivistäminen voi säästää laajoja luontoalueita kaupunkitasolla, mutta samalla heikentää lähiluontoa yksittäisillä alueilla.
Kaupunkivihreä viilentää ympäristöä, pidättää ja imeyttää hulevesiä sekä tarjoaa elinympäristöjä eri lajeille. Lähiluonto tukee myös ihmisten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia: monimuotoisissa ympäristöissä esiintyvä runsas mikrobisto rikastuttaa ihon, hengitysteiden ja suoliston mikrobiomia, mikä tukee immuunijärjestelmän normaalia kehittymistä ja toimintaa. Olennaista tiivistyvillä alueilla on paitsi luonnon ekologisen laadun lisäksi myös se, pääsevätkö asukkaat kokemaan ja käyttämään kaupunkivihreää arjessaan.
Kustannuspaineet ja siilot jarruttavat kaupunkivihreää
Tutkimustieto ja asiantuntijat ovat pitkälti samaa mieltä: olemassa olevaa luontoa on säilytettävä, viherrakennetta suunniteltava laadukkaaksi ja kytkeytyneeksi yli tonttirajojen sekä kaupunkivihreää kohdeltava olennaisena infrastruktuurina.
Asiantuntijavastauksissa esteinä nähdään kasvua ja rakentamistehokkuutta painottavat tavoitteet, välittömien kustannusten korostuminen sekä suunnittelun eri mittakaavatasojen, rakentamisen ja kunnossapidon siiloutuminen. Kaupunkivihreän kustannukset näkyvät hankkeen budjetissa heti, mutta hyödyt kertyvät pitkällä aikavälillä ja jakautuvat monille. Viherratkaisuista voidaan tinkiä, vaikka niiden arvo tunnistetaan. Asiantuntijat peräänkuuluttavat taloudellisia kannustimia, jotka palkitsevat luonnon säilyttämisestä, monimuotoisuuden vahvistamisesta ja luontohaittojen hyvittämisestä.
Myös työnjako ja vakiintuneet toimintatavat toimialalla vaikeuttavat luonnon säilyttämistä ja kytkeytyneen viherrakenteen turvaamista. Maankäyttöä, rakennuksia, liikennettä ja viherrakennetta suunnitellaan usein eri vaiheissa ja osin erillään toisistaan. Rakentaminen voi alkaa laajamittaisella luonnon raivaamisella, ja kunnossapidon käytännöt voivat myöhemmin heikentää säilytetyn tai istutetun kasvillisuuden elinolosuhteita.
Asiantuntijat korostavat, että olemassa olevan luonnon säilyttäminen tulisi ottaa nykyistä vahvemmin rakentamisen lähtökohdaksi ja kehittää sitä tukevia menetelmiä. Lisäksi tulisi varmistaa, että kaupunkivihreän kehittymiselle luodaan edellytykset myös kunnossapidon toimin. Yksittäisten tonttien tarkastelusta nähtiin tarve siirtyä kytkeytyneen viherrakenteen suunnitteluun, ja tämäkin edellyttää eri näkökulmia omaavien ja eri mittakaavatasoilla työskentelevien asiantuntijoiden yhteistyötä.
Kasvua luonnon ehdoilla: kaupunkivihreän vaikutukset paremmin näkyväksi
Asiantuntijoiden tunnistamat kehitystarpeet kohdistuvat myös poliittiseen ja viranomaisohjaukseen, arviointi- ja ohjauskeinoihin sekä viestintään. Vastauksissa ehdotetaan luonnon reunaehtojen selvittämistä ennen rakentamisen määrällisten tavoitteiden asettamista sekä kaupunkivihreän hyötyjen huomioimista systemaattisesti hankinnoissa ja investoinneissa.
Nykyistä kehittyneemmät arviointi- ja seurantamenetelmät toisivat näkyviin kaupunkivihreän monipuoliset vaikutukset ja tukisivat päätöksentekoa. Kaupunkivihreän määrän ohella tulisi arvioida kattavammin sen ekologista laatua, kytkeytyneisyyttä sekä ilmasto-, terveys- ja hyvinvointivaikutuksia.
Tietoisuuden lisääminen on niin ikään tärkeää. Esimerkiksi luonnonmukaiset niityt, lahopuu ja vähemmän hoidetut viheralueet saatetaan tulkita epäsiisteiksi tai huonosti hoidetuiksi, vaikka ne voivat olla luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita. Erityisesti luonnonmukaisten viherympäristöjen hyväksyttävyyttä onkin vahvistettava sekä kaupungin päätöksenteossa, alan koulutuksessa, että kiinteistöjen konkreettisessa hoidossa ja kehittämisessä.
Tietosynteesin keskeinen viesti on selvä: kaupunkiluonnon merkitys tunnetaan sekä tutkijoiden että alan toimijoiden keskuudessa. Seuraava askel on ratkaista, miten tämä tieto muuttaa kasvutavoitteita, investointien perusteita ja rakentamisen sekä ylläpidon arkea, jotta luonto säilyy myös tiivistyvillä alueilla.
