Rakennustietosäätiön uusi tietosynteesi kokoaa tutkimustiedon ja alan asiantuntijoiden näkemykset siitä, miten suomalaisen asuntotuotannon tulisi vastata väestön, kotitalouksien ja elämäntapojen muutoksiin.
Monipuolinen ja joustava asuntokanta palvelee muuttuvaa arkea
Väestö ikääntyy, yksinasuminen yleistyy ja maahanmuutto lisää asumistarpeiden kirjoa ja työn sekä arjen tavat muuttuvat. Etä- ja hybridityö tekevät kodista yhä useammin myös työtilan. Monipaikkaisuus hajauttaa arkea ja eri elämänvaiheet kasvattavat tarvetta asunnoille, jotka mukautuvat erilaisiin käyttötapoihin. Myös kotitalouksien maksukyky asettaa asumiselle reunaehtoja.
Asuntokanta muuttuu huomattavasti hitaammin kuin väestö ja elämäntavat, joten tämän päivän asuntotuotannon ratkaisut määrittävät asumisen mahdollisuuksia vuosikymmeniksi. Jos tuotetut asunnot ja asuinympäristöt eivät vastaa kotitalouksien arjen ja tilan tarpeita tai taloudellisia mahdollisuuksia, seurauksena voi olla heikko kysyntä, vajaakäyttö, kalliit muutostyöt tai rakennusten elinkaaren ennenaikainen päättyminen.
Tietosynteesin kuvaama nykytila sisältää selvän ristiriidan. Asumisen tarpeet erilaistuvat, mutta 2020-luvulla asuntototuotanto on painottunut pieniin kerrostaloasuntoihin, joissa on paljon keskinäistä yhdenmukaisuutta.
Asumisen kehittäminen vaatii yhteistyötä monella tasolla
Asumisen murroksen haasteet vaihtelevat alueittain. Kasvukaupungeissa tarvitaan erilaisille kotitalouksille sopivia asuntoja, kun taas väestöään menettävillä alueilla ongelmana voi olla ylitarjonta, vajaakäyttö ja kiinteistöjen arvon säilyminen. Asuinrakennusten tuotannon ja kehittämisen ratkaisut vaikuttavat myös alueiden elinvoimaan ja ekologiseen kestävyyteen.
Tietosynteesin kehitystarpeiden kokonaisuus osoittaa, että muutoksia tarvitaan toimialan rakenteisiin. Kehitystarpeisiin on suhtauduttava yhteisen keskustelun lähtökohtina, ei valmiina toimenpidesuosituksina. Jokaiseen vaihtoehtoon liittyy hyötyjä, kustannuksia, riskejä ja arvovalintoja. Siksi muutoksia arvioitaessa on kysyttävä, kuka vastaa toteutuksesta, kenelle hyödyt ja kustannukset kohdistuvat ja millaisia yhteisvaikutuksia ratkaisuilla on asumisen hintaan, laatuun, ympäristöön ja alueiden kehitykseen.
Valtion rooli, sääntely ja viranomaisprosessit
Asiantuntijat korostivat sääntelyn ja laadunohjauksen kokonaisvaltaista kehittämistä: vaatimusten tulisi olla johdonmukaisia ja oikeasuhtaisia, ja niiden kustannusvaikutukset tulisi huomioida. Myös asuntopolitiikalta kaivattiin pitkäjänteisyyttä. Pitkän aikavälin ohjelma ei riitä, jos rakentamisen rahoitus- ja tukiehdot muuttuvat lyhyellä aikavälillä.
Taloudelliset ohjauskeinot ja tuottavuus
Asiantuntijat ehdottavat rahoitusmalleja, jotka tukevat asuntojen laatua ja pitkää käyttöikää. Paremmat tai edullisemmat rahoitusehdot voitaisiin kytkeä esimerkiksi rakennusten joustavuuteen ja elinkaaren aikaiseen toimivuuteen. Myös innovatiivisten hankkeiden rahoituksen arviointia tulisi kehittää, jotta uudet ratkaisut pääsisivät helpommin markkinoille.
Asiantuntijat kaipaavat myös kustannusymmärryksen vahvistamista koko asuntotuotannon ketjussa. Lisäksi teolliset rakentamismenetelmät ja monistettavat ratkaisut voisivat parantaa tuottavuutta ja kustannustehokkuutta, jos niitä hyödynnetään nykyistä suunnitelmallisemmin.
Toimintamallit ja -roolit
Asuntotuotantoon tarvitaan liiketoimintamalleja, joissa rakennusten pitkäaikainen toimivuus ja muuttuviin tarpeisiin mukautuvat asumisratkaisut vahvistavat kannattavuutta ja kilpailukykyä. Asiantuntijat nostavat keinoiksi omistajien ja rakennuttajien kumppanuudet sekä pitkäkestoiset elinkaarisopimukset, joissa osa korvauksesta voisi määräytyä esimerkiksi ylläpitokustannusten tai asumisviihtyvyyden perusteella.
Yhteistyön ja oppimisen jatkuvuutta hankkeiden välillä tulisi vahvistaa verkostoilla sekä jakamalla kokemuksia, toimivia ratkaisuja ja onnistuneista kohteista saatuja oppeja järjestelmällisesti koko alalle.
Tieto, tutkimus ja osaaminen
Asiantuntijat ehdottavat, että asukkaiden kokemuksia ja rakennusten käyttötietoa tulisi hyödyntää järjestelmällisesti kohteiden kehittämisessä ja uusien rakennushankkeiden suunnittelussa. Myös ryhmärakennuttamista ja muita asukkaita osallistavia hankemalleja tulisi tukea.
Asumistutkimus palvelisi käytäntöä paremmin, jos se koottaisiin helposti löydettävään ja päätöksentekoa palvelevaan muotoon. Lisäksi tarvitaan ajantasaista käyttäjä-, markkina- ja seurantatietoa sekä kotitalouksien ja asumisjärjestelyjen moninaisuutta kuvaavia tilastoja
Pitkäjänteisyys ratkaisuissa
Asiantuntijoiden mukaan vuokra- ja omistusasumisen rinnalle tarvitaan lisää vaihtoehtoja. Asuntotarjontaa voidaan monipuolistaa korjaamalla ja muokkaamalla lähiöiden rakennuksia, muuttamalla soveltuvia toimistoja asunnoiksi sekä kehittämällä korttelien yhteisiä energia-, liikkumis-, hoiva- ja viljelyratkaisuja. Tavoitteena on vastata erilaisiin asumistarpeisiin ja tarjota arjen palveluja resursseja säästäen.
Tiedolla johtaminen asuntotuotannossa ja asumisen murroksessa
Tietosynteesin merkitys kiinteistö- ja rakentamisalalle on siinä, että se yhdistää kaksi kysymystä: millaisia muutoksia asumisessa tapahtuu ja millaiset alan rakenteet joko mahdollistavat tai estävät niihin vastaamisen.
Tietosynteesi tuo näkyviin tiedolla johtamisen merkityksen: tutkimuksesta, toteutuneista kohteista ja asukkaiden kokemuksista saatavan tiedon on kuljettava takaisin uusiin hankkeisiin ja päätöksentekoon. Tietokokonaisuus on tarkoitettu erityisesti asuntopolitiikan ja maankäytön päätöksentekijöille, kuntien kaavoittajille ja viranomaisille, kiinteistönomistajille ja -kehittäjille, rakennuttajille, rakennusliikkeille, suunnittelijoille, rahoittajille sekä tutkimus- ja koulutusorganisaatioille. Se tarjoaa hyödyllistä tietoa myös järjestöille ja muille toimijoille, jotka kehittävät asuntorakentamisen asukaslähtöisyyttä, laatua, kohtuuhintaisuutta tai ekologista kestävyyttä.
Tietosynteesi kannustaa jokaista alan toimijaa tunnistamaan oman vaikutusvaltansa. Julkinen sektori voi ohjata sääntelyllä, rahoituksella ja maankäytöllä. Tilaajat ja rahoittajat voivat asettaa tavoitteita ja kannustimia. Rakennuttajat, rakentajat ja suunnittelijat voivat toteuttaa pitkäikäisiä ja joustavia ratkaisuja. Tutkimusorganisaatiot voivat vahvistaa päätöksenteon tietopohjaa. Asumisen murrokseen vastaaminen onnistuu, kun nämä toimijat vievät kehitystä yhteiseen suuntaan.