UURAKET-hankkeen aineistoihin perustuva Katja Tähtisen, Aku Helinin, Evgeny Parshintsevin ja Hanna Hovin vertaisarvioitu tutkimus tarkastelee betonituotteiden uudelleenkäyttöä luvanvaraisessa talonrakennushankkeessa ja suomalaiseurooppalaisessa sääntely-ympäristössä. Tulosten mukaan kemialliset haitta-aineet eivät näyttäisi muodostavan yleistä estettä betonituotteiden uudelleenkäytölle tyypillisissä sisäympäristöissä. Useimmiten kemialliset haitta-aineet liittyvät betonituotteisiin liittyviin materiaaleihin, kuten pinnoitteisiin ja käytön aikana siihen imeytyneisiin aineisiin. Tutkimus korostaa tarvetta selkeämmälle ja johdonmukaisemmalle sääntelytulkinnalle ja ehdottaa haitta-aineiden vaiheittaista arviointitapaa, joka tukee turvallista ja käytännössä toteuttamiskelpoista uudelleenkäyttöä. Tavoitteena ei ole lisätä tarpeetonta testausta, vaan tunnistaa tilanteet, joissa lisäselvitykset ovat aidosti tarpeen.
Katja Tähtisen, Aku Helinin, Evgeny Parshintsevin ja Hanna Hovin artikkeli Reusing concrete products in indoor environments: chemical hazard assessment on julkaistu englanniksi elokuussa 2026 Buildings & Cities -lehdessä.
Kemialliset haitta-aineet eivät automaattisesti muodosta estettä uudelleenkäytölle
Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö vähentää rakentamisen ympäristövaikutuksia ja luonnonvarojen kulutusta. Sisäympäristöissä uudelleenkäyttöön liittyy kuitenkin kysymyksiä tuotteissa käytetyistä aineista ja komponenteista, käytön aikana tuotteisiin liitetyistä tai niihin imeytyneistä haitta-aineista sekä sääntelyvelvoitteiden tulkinnasta. Lainsäädäntö ja käytännöt tarjoavat näihin tilanteisiin toistaiseksi rajallisesti ohjeita, erityisesti silloin, kun tuotteet ovat peräisin vanhemmista rakennuksista eikä niistä ole kattavaa tietoa.
Tutkimuksen tulosten mukaan haitallisten aineiden merkitys uudelleenkäytössä riippuu kontekstista ja liittyy altistusolosuhteisiin, ei pelkästään aineiden olemassaoloon. Haitta-aineita voidaan arvioida vaiheittaisella lähestymistavalla, joka perustuu rakennuksen ja tuotteen alkuperää ja käyttöhistoriaa koskeviin tietoihin, purkukartoitukseen sekä tarvittaessa kohdennettuihin arvioihin ja tutkimuksiin. Näin voidaan välttää rutiininomainen laboratoriotestaus tilanteissa, joissa sille ei ole perusteltua tarvetta. Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu yli 1 300 betonimateriaalinäytteestä. Tulokset osoittavat, että betonin kemialliset päästöt olivat suhteellisen pieniä ja vähenevät ajan myötä.
Tulkintaa sääntelyyn tarvitaan
Tutkimus nostaa esiin tarpeen selkeyttää kemikaali-, tuote- ja rakentamislainsäädännön tulkintaa rakennustuotteiden uudelleenkäytössä. Kemikaali- ja tuotelainsäädännön velvoitteet liittyvät pitkälti tuotteiden markkinoille saattamiseen ja niitä koskeviin tietoihin, kun taas rakentamisen sääntelyssä arvioidaan tuotteen soveltuvuutta ja turvallisuutta sen aiotussa käyttökohteessa. Uudelleenkäytössä nämä sääntelyn näkökulmat kohtaavat tavalla, johon nykyiset menettelyt eivät kaikilta osin anna yksiselitteisiä vastauksia. Tämä voi aiheuttaa tulkinnallista epävarmuutta rakennuslupaprosessissa ja johtaa tarpeettomiin testausvaatimuksiin tai liian varovaisiin ratkaisuihin. Tutkimuksen perusteella sääntelyn tulkintaa ja soveltamista uudelleenkäyttötilanteissa tulisi selkeyttää ja arviointikäytäntöjä yhdenmukaistaa. Arvioinnissa on olennaista ottaa huomioon tuotteen alkuperä, käyttöhistoria ja altistusolosuhteet. Myös purkukartoitusten laadun parantaminen ja tiedonkulun vahvistaminen uudelleenkäytön eri vaiheissa tukevat turvallista uudelleenkäyttöä.
Vaikka tutkimus on tehty Suomen sääntely- ja toimintaympäristössä, sen tunnistamat kysymykset ovat laajemmin kansainvälisesti relevantteja, sillä uudelleenkäyttöön liittyviä sääntelyn tulkintaongelmia ja epävarmuuksia esiintyy myös muissa maissa. Käyttökontekstin ja todellisten altistusolosuhteiden huomioon ottava arviointi voi tukea rakennustuotteiden uudelleenkäyttöä terveellisyydestä ja turvallisuudesta tinkimättä.
Lue julkaisu
- Reusing concrete products in indoor environments: chemical hazard assessment | Buildings & Cities ↗︎
