Esittelen kolme käytännön esimerkkiä viimeaikaisista tai parhaillaan käynnissä olevista Rakennustietosäätiön TKI-hankkeista, joissa tiedon käytäntöön vientiä on toteutettu eri lähestymistapojen kautta. Yhteistä tarkastelluille lähestymistavoille on vuorovaikutteisuus. Vaikuttava TKI-toiminta rakentuu iteratiivisena prosessina, jossa tieto jalostuu ja tulkinnat tarkentuvat toimijoiden välisessä jatkuvassa vuorovaikutuksessa.
Kohti käytäntöä yhteiskehittäen
Tieto ei muutu teoiksi itsestään — se vaatii tulkintaa ja aktiivista työstämistä. Siksi esimerkiksi Ilmiöverkosto-hankkeessa ei tyydytty pelkkään alan muutoksen tilannekuvan muodostamiseen yhteistyössä 160 KIRA-alan asiantuntijaa käsittävän paneelin kanssa. Tämä tilannekuva sekä siihen vaikuttavat muutosilmiöt koottiin julkaisuksi: Ilmiöverkosto. Kiinteistö- ja rakentamisalan kehityksen suunnat. Vähintään yhtä keskeistä oli rakentaa prosessi, jossa alan toimijat peilaavat tilannekuvaa koskevia havaintoja omaan liiketoimintaansa ja tekevät niistä konkreettisesti merkityksellisiä omalle toiminnalleen.
Käytännössä tämä on tarkoittanut työpajojen suunnittelua ja toteuttamista. Työpajoissa asiantuntijapaneelin ja tutkijoiden jäsentämät toimintaympäristön muutokset viedään organisaatiokohtaiseen tarkasteluun. Osallistujia ohjataan pohtimaan, mitä tunnistetut muutokset tarkoittavat heidän omassa työssään, ja keskustelua viedään määrätietoisesti kohti konkreettisten toimenpiteiden tunnistamista.
Samalla työpajojen poikkialaisissa pienryhmissä eri näkökulmat ja kokemukset kohtaavat tavalla, joka harvoin toteutuu organisaatioiden sisällä. Tällaisessa vuorovaikutuksessa osallistujat eivät ainoastaan jaa näkemyksiään, vaan myös reflektoivat toistensa tulkintoja — ja rakentavat samalla yhteistä käsitystä siitä, mistä alan muutoksessa on kyse. Poikkialaisille pienryhmäkeskusteluille varattu tila synnyttää siis myös alan jaettua ymmärrystä, joka on välttämätöntä systeemisten muutosten toteutumiselle.
Yhteinen tulkinta ja yhteiskehittäminen eivät ole vain Ilmiöverkosto-hankkeen erityispiirteitä, vaan keskeinen osa Rakennustietosäätiön TKI-toimintaa. Lähes kaikissa TKI-hankkeissamme tuloksia jalostetaan yhdessä alan toimijoiden kanssa yhteiskehittäen niitä erilaisissa vuorovaikutteisissa prosesseissa.
Kohti käytäntöä konkretisoinnin kautta
Mitä korkeammalle abstraktiotasolle TKI-työssä tuotettu tieto jää, sitä vaikeampi sitä on hyödyntää kiinteistö- ja rakentamisalan käytännön arjessa. Elinkaariominaisuuksia käsittelevässä EKAT-hankkeessa tämä tunnistettiin jo hankevalmisteluvaiheessa kriittiseksi tekijäksi. Tietoa elinkaariominaisuuksista – eli säilyvyydestä, joustavuudesta ja uudelleenkäytettävyydestä – tunnistettiin olevan saatavilla, mutta aiheita oli tarkasteltu pääosin toisistaan erillisinä. Hankevalmisteluvaiheessa alan toimijoiden kanssa käydyt keskustelut korostivat, että alalla nähtiin tarvetta kokonaisvaltaisemmalle ja käytäntöön kytkeytyvälle lähestymistavalle.
Tämä johti siihen, että EKAT-hankkeessa koottiin ja jäsennettiin olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta elinkaariominaisuuksista ja sovellettiin tutkimuksesta kerättyjä huomioita kuvitteelliseen kerrostaloon. Keskeisenä tavoitteena oli tuoda näkyväksi, mitä säilyvyyden, joustavuuden ja uudelleenkäytettävyyden periaatteet voivat konkreettisesti tarkoittaa. Samanaikaisesti edistettiin ratkaisuiden arviointia kustannus- ja päästövaikutusten näkökulmasta. Näin aiheet muuttuivat havainnollisemmiksi valinnoiksi rakennushankkeissa, joiden vaikutuksia voitiin myös tarkastella.
Konkretisointi ei kuitenkaan ole suoraviivaista, ja yksi keskeinen jännite liittyy väistämättömään yksinkertaistamiseen. Kuvitteellinen kohde ei voi koskaan tavoittaa todellisuuden moninaisuutta. Kuvitteellista konkretisoitua kohdetta ei tulisi tulkita liian kirjaimellisesti tai yleistää tilanteisiin, joihin se ei sellaisenaan sovellu.
Osa ratkaisuista, kuten monet säilyvyyteen liittyvät suunnitteluratkaisut, edustavat jo vakiintuneita ja hyviä kiinteistö- ja rakentamisalan käytäntöjä. Sen sijaan esimerkiksi uudelleenkäytettävyyttä edistävät Design for Disassembly (DfD) -ratkaisut ovat vielä kokeellisia ja kehittymässä. Näiden eritasoisten ratkaisujen käsittely samassa TKI-työssä on haastavaa, mutta toisaalta juuri rinnakkainen tarkastelu on välttämätöntä, jotta kokonaiskuva elinkaariominaisuuksista hahmottuu. TKI-työn tulokset kokoavassa julkaisussa haasteeseen vastattiin siten, että kokeellisemmat ja jatkokehitystä edellyttävät ratkaisut eroteltiin erityisellä merkinnällä.
Jotta konkretisointi olisi uskottavaa ja käyttökelpoista, se vaatii iteratiivista kehittämistä ja jatkuvaa validointia monialaisessa asiantuntijayhteistyössä. Ratkaisuja ei synny kerralla valmiina, vaan niitä on haastettava, testattava ja hiottava useissa vaiheissa. EKAT-hankkeessa tätä ei jätetty pelkästään hanketyöryhmän varaan. Iteratiivista kehittämistä vahvistettiin järjestämällä kaksi työpajaa, joissa tuotiin yhteen elinkaariominaisuuksien parissa työskenteleviä alan ammattilaisia. Edellä käsitelty yhteiskehittäminen kytkettiin siis konkretisoinnin prosessiin, ja sen onnistumista takaamaan. Näin varmistettiin, että tutkimuskirjallisuuteen pohjautuva konkretia ei jää irralliseksi, vaan rakentuu alusta alkaen vuorovaikutuksessa alan toimijoiden kanssa ja kytkeytyy siihen todellisuuteen, jossa TKI-työn tuloksia tullaan toivottavasti soveltamaan.
Konkretisointi ei synny TKI-työn sivutuotteena, vaan vaatii tietoisia valintoja ja määrätietoista panostusta. Se on kuitenkin osoittautunut toimivaksi tavaksi viedä TKI-työn sisältöjä alan käsiteltäväksi, minkä vuoksi lähestymistapaa hyödynnetään monissa Rakennustietosäätiön TKI-hankkeissa. BLINK-hankkeessa muun muassa rakennushanketoimijoiden haastatteluiden ja suurten rakennushankkeiden dokumenttianalyysien rinnalla toteutetaan pilotti, jossa testataan ylikulutusta vähentäviä käytäntöjä. Vaikka pilotti on vain pieni osa laajempaa hanketta, pilotti toimii siltana tutkimuksen ja alan käytännön arjen välillä: se tekee laajan TKI-työn oivalluksista konkreettisia ja sovellettavia.
Kohti käytäntöä alan tuotekehityksen perustana
KIVA-hankkeessamme lähtökohta oli kirkas ja yhdessä alan toimijoiden kanssa tunnistettu: kiinteistö- ja rakentamisalalla on kuilu kasvavan EU:n vastuullisuussääntelyn ja arjen käytäntöjen välillä — ja sitä on kurottava umpeen. Hankkeessa tehdyt haastattelut vahvistivat havainnon: vastuullisuussääntely näyttäytyy monille KIRA-alan toimijoille ulkoapäin tulevana vaatimuksena, jonka kytkeminen omaan toimintaan on haastavaa.
Ensimmäiset kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) mukaiset raportointivelvoitteet alkoivat kohdistua suuriin yrityksiin vuoden 2024 alusta alkaen. Edelleen kestävyysraportointidirektiivi ja ESRS-standardit asettivat suurille organisaatioille raportointivaatimuksia. Vaikka kaikki KIRA-alan yritykset eivät kuulukaan suoraan sääntelyn piiriin, vaikutukset ulottuvat laajalle esimerkiksi arvoketjuissa. Samalla vastuullisuus alkaa konkretisoitua myös rahoituksen hinnassa, ehdoissa ja sijoituspäätöksissä niin uudis- kuin korjausrakentamisessakin.
KIVA-hankkeessa syntynyt ja avoimesti käytettävä yli 350-sivuinen julkaisu vastaa alalla tunnistettuun haasteeseen kunnianhimoisesti: se jäsentää vastuullisuutta 26 kiinteistöihin kytkeytyvän kriteerin kautta ja purkaa ne edelleen tarkemmiksi osa-alueiksi. Julkaisu yhdistää ajankohtaiset rakennusten ja rakennetun ympäristön kestävyysaiheet lakisääteiseen kestävyysraportointidirektiivin ESRS-standardien viitekehykseen ja rakentaa siltaa käytännön kiinteistö- ja hanketason tiedon sekä organisaatiotason vastuullisuuskehittämisen ja -raportoinnin välille. Kriteereitä tarkastellaan julkaisussa myös kaksoisolennaisuuden näkökulmasta, jolloin ne linkittyvät suoraan organisaatioiden vaikutuksiin, riskeihin ja mahdollisuuksiin.
Laajalla julkaisulla on väistämätön rajoitteensa: se on luonteeltaan staattinen. Vastuullisuuteen liittyvä sääntely-ympäristö kehittyy, tulkinnat tarkentuvat ja käytännöt elävät. Näin ollen TKI-työn jälkeinen siirtymä tietotuotteeksi tai -palveluksi nousee luontevaksi jatkokehityksen suunnaksi. Tietotuotteeksi rakennettu palvelu mahdollistaa jatkuvan päivityksen ja vastuullisuusdatan keruun – toisin kuin staattinen julkaisu. Lisäksi palveluun tähtäävässä toimikuntatyössä avoimesti julkaistuja sisältöjä on kehitetty yhä käytännönläheisemmiksi, ja niitä on julkaistu alan lausunnoille vaiheittain — näin on rakennettu askel kerrallaan yhä konkreettisempaa sovellettavuutta ja vaikuttavuutta avoimesti julkaistun TKI-työn tuloksen pohjalta.
Kaikissa Rakennustietosäätiön TKI-hankkeissa syntyvä tieto saatetaan avoimesti kaikkien saataville. Avoin tieto voi toimia myös lähtökohtana jatkokehitykselle: siitä voidaan kehittää toimikuntatyöskentelyn ja lausuntokierrosten kautta Rakennustieto Oy:n tietotuotteita ja palveluita, jotka jalostavat sisältöä käytännönläheisemmäksi ja levittävät tietoa laajasti alan hyödynnettäväksi. Edellä kuvatun ohella hyvä esimerkki tästä on RT-ohjekortti RT 103995 Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö (27.03.2026), joka perustuu Rakennustietosäätiö RTS sr:n UURAKET-hankkeessa julkaistuun oppaaseen ja loppuraporttiin.
Rakennustietosäätiön ajankohtaisiin tutkimushankkeisiin ja niiden tuloksiin pääset tutustumaan sivuillamme:
