Kiertotalouden aikakaudella tällainen pitkäjänteinen ajattelu on entistä tärkeämpää. Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää siirtymistä kiertotalouteen, jonka periaatteiden mukaisesti rakennetun ympäristön ja siihen liittyvän taiteen tulisi säilyttää niihin sitoutuneiden materiaalien ja muiden resurssien arvo käytössä ja kierrossa mahdollisimman pitkään.
Samalla kiertotalousajattelun painopiste on siirtynyt yhä vahvemmin luonnonvarojen kulutuksen ennaltaehkäisyyn. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rakennusten ja rakennetun ympäristön taiteen sekä niiden osien pitkä elinkaari otetaan huomioon jo hankkeen alkuvaiheessa eli kohteen tilaamisen ja suunnittelun hetkellä. Rakennusten kohdalla aihetta avataan tarkemmin esimerkiksi Rakennustietosäätiö RTS:n julkaisussa: Elinkaariominaisuuksien arviointi ja toteuttaminen talonrakennushankkeessa.
Tässä kirjoituksessamme näkökulma siirtyy rakennuksista rakennetun ympäristön taideteosten ja niiden osien pitkään elinkaareen. Aiheeseen syvennymme entisestään Rakennustietosäätiö RTS:n ja Taide- ja kulttuuriviraston yhteisessä seminaarissa Taide rakentamisessa: Aika ja elinkaaret 29.10.2026 Helsingin keskustassa sekä verkossa.
Teoksen pitkä elämä ei synny itsestään
Säilyvyydellä tarkoitetaan sitä, että rakennus tai siihen integroitu taideteos säilyttää teknisen, esteettisen ja toiminnallisen laatunsa sille suunnitellun elinkaaren ajan. Hyvä säilyvyys ei synny pelkästään kestävistä materiaaleista, vaan myös rakennuksen tai taideteoksen huolellisesta suunnittelusta, laadukkaasta toteutuksesta sekä järjestelmällisestä ylläpidosta, huollosta ja korjaamisesta. Rakennetun ympäristön julkinen taide altistuu erilaisille riskeille kuin museoissa tai gallerioissa oleva taide. Teoksissa säilyvyys tarkoittaakin esimerkiksi sitä, että sen materiaalit kestävät kasvavaa kosteusrasitusta, korkeaa lämpötilaa sekä UV-säteilyä, kulutusta ja mahdollisesti myös ilkivaltaa.
Ilmastonmuutosskenaarioiden mukaan sateisuus lisääntyy Suomessa ja saderasitus kasvaa kaikista ilmansuunnista. Kasvava kosteusrasitus voi materiaalivalinnoista riippuen esimerkiksi edistää teosten korroosiota ja pakkasrapautumista sekä kasvattaa home- tai mikrobivaurioiden riskiä. Mikäli teokseen on luvallista koskea, kuluttaa se niin ikään teoksen reunoja ja pintoja. Kaikki nämä tekijät korostavat pitkäjänteisen ylläpitosuunnitelman merkitystä. Ylläpitosuunnitelmassa määritellään kunnossapidon tavoitteet, vastuut ja käytännöt. Olisi tärkeää, että tilaajan ja rakennuksen omistajan toiveet sekä resurssit teoksen ylläpitoon ja hoitoon ovat taiteilijan tiedossa jo valmistusvaiheessa. Taiteilijan on hyvä luovuttaa tilaajalle teoksen huoltokirja, jonka laatimista varten esimerkiksi Suomen Taiteilijaseura on julkaissut huoltokirjamallin.
Ylläpitoon kuuluu myös ylläpitotoimien toteutumisen seuranta ja toimenpiteiden järjestelmällinen dokumentointi. Mitä suurempi teos on, sitä tärkeämmiksi muodostuvat siihen liittyvät säännölliset kartoitukset teoksen kunnosta, joiden avulla mahdolliset vauriot voidaan havaita ajoissa. Laadukas, rakennettua ympäristöä rikastava julkinen taide kerää ajan myötä uusia merkityksiä, voi vahvistaa paikan identiteettiä ja toimia kohtaamispaikkana. Näin ollen taideteosten säilyminen ja pitkäjänteinen ylläpito on tärkeää paitsi teknisesti myös kulttuurisesti.
Elinkaari ei pääty purkamiseen
Kiertotaloustavoitteet muuttavat materiaalin käytön näkökulmaa: purkaminen ei ole enää teoksen materiaalien elinkaaren päätepiste, vaan materiaalien ja rakennusosien seuraavan käyttövaiheen alku.
Uudelleenkäytettävyys rakennetussa ympäristössä tarkoittaa sitä, että rakennuksen osat voidaan irrottaa ja käyttää uudelleen samassa tai vastaavassa käyttötarkoituksessa. Rakennus suunnitellaan tällöin siten, että sen osat voidaan purkaa hallitusti ilman, että ne vaurioituvat tai päätyvät jätteeksi. Läheinen käsite on uusiokäyttö, jossa käytöstä poistettu materiaali kierrätetään uuden tuotteen tai materiaalin raaka-aineeksi. Tämä tarkoittaa paitsi rakennuksista talteen otettujen materiaalien myös esimerkiksi teollisuuden sivuvirtojen entistä laajempaa hyödyntämistä rakentamisessa ja rakennetun ympäristön taiteessa.
Julkisessa taiteessa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kierrätetyistä materiaaleista toteutettua teosta tai teosta, joka on suunniteltu purettavaksi – joko siksi, että on koottavissa uudelleen toiseen ympäristöön tai siksi, että teoksen osia voidaan hyödyntää kokonaan uuden taideteoksen materiaalina. Näin säilytetään materiaaleihin sitoutunut arvo ja vähennetään uusien luonnonvarojen tarvetta.
Sekä rakentamisessa että julkisessa taiteessa elinkaari määrittyy jo suunnitteluvaiheen valinnoissa. Teosten tulevaisuus rakennetaan tämän päivän päätöksissä, joissa tehdään ratkaisuja, joiden vaikutukset ulottuvat vuosikymmenten, joskus jopa vuosisatojen päähän. Jos haluamme, että tämän päivän taideteokset muodostavat huomisen kulttuuriperinnön ja niiden materiaalien arvo säilyy, elinkaariajattelun on oltava olennainen osa jokaista taidehanketta.
Sini Saarimaa, Rakennustietosäätiö RTS sr & Hanna Hannus, Taide- ja kulttuurivirasto
Lähteitä
Julkinentaide.fi. (ei pvm.). Huoltokirja. https://www.julkinentaide.fi/fi/huoltokirja
Pakkala, T. (2025). Ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Teoksessa Saarimaa, S. & Kotilainen, M. (toim.), Ilmiöverkosto: Kiinteistö- ja rakentamisalan kehityksen suunnat 2025. Rakennustietosäätiö RTS sr julkaisut 1/2025. https://www.rts.fi/ilmioverkosto-kiinteisto-ja-rakentamisalan-kehityksen-suunnat-2025
RT 103380. (2021). Taide rakennushankkeessa. Ohjekortti. Rakennustietosäätiö RTS sr ja Rakennustieto Oy. https://rt.rakennustieto.fi
Saarimaa, S. & Tähtinen, K. (toim.). (2025). Elinkaariominaisuuksien arviointi ja toteuttaminen talonrakennushankkeessa. RTS sr julkaisut 5/2025. https://www.rts.fi/elinkaariominaisuuksien-arviointi-ja-toteuttaminen-talonrakennushankkeessa